Kun muutos kuormittaa – miten tukea työyhteisön hyvinvointia ja yhteistyötä?

Muutokset työelämässä ovat usein tarpeellisia ja hyvää tarkoittavia – halutaan kehittää toimintaa, vastata muuttuviin vaatimuksiin tai uudistaa palveluita. Mutta kun muutoksia tehdään liian nopeasti ilman riittävää valmistelua, ne voivat kuormittaa työyhteisöä ja heikentää työhyvinvointia. Ihmiset jäävät helposti yksin paineiden ja tunteiden kanssa, jolloin myös yhteistyö ja ilmapiiri alkavat kärsiä. Tässä blogissa pysähdymme sen äärelle, miksi kiire ei vie meitä perille, ja miten muutosta voidaan johtaa inhimillisesti – työyhteisön jaksamista ja osallisuutta tukien. 

Nopeat ja päällekkäiset muutokset näkyvät työyhteisön kuormituksena  

Työelämä muuttuu vauhdilla – ja usein muutospaineet valuvat suoraan työyhteisöihin. Hyvistä aikomuksista huolimatta kehittäminen saattaa lähteä liikkeelle liian kovalla vauhdilla: halutaan vastata uusiin vaatimuksiin, uudistaa palveluja tai pysyä mukana kilpailussa. Mutta jos uudistukset tulevat vyörynä ilman kunnollista valmistelua, ihmiset eivät ehdi mukaan – eivät ajatuksillaan, eivätkä tunteillaan. 

Erityisen haastavaksi tilanne käy, jos johtamisessa korostuu vain tehokkuus ja suoritus. Päätökset tehdään kiireellä, eikä niiden vaikutuksia arkeen tai jaksamiseen pysähdytä miettimään. Silloin ilmapiiri kiristyy – ja sen vaikutukset alkavat näkyä nopeasti. 

Stressi muuttaa ihmisten käytöstä ja vaikuttaa ilmapiiriin 

Kiristyneessä ilmapiirissä stressi tarttuu helposti. Hyvätkin ihmiset saattavat käyttäytyä huonosti. Tiuskiminen, epäasiallinen puhe, syyttely, selän takana puhuminen tai loukkaantuminen voivat muuttua osaksi arkea. Usein kyse ei ole tahallisuudesta, vaan ylikuormituksesta ja tunnekuormasta, joka jää purkamatta. 

Syyttelykulttuuri johtaa helposti siihen, että kukaan ei enää halua ottaa vastuuta. Virheet pelottavat, ja vastuunkantajia jää entistä vähemmän. Silloin isoimmat taakat kasautuvat esihenkilöille – jotka ovat usein jo valmiiksi kuormittuneita.

Näkymätön kuormitus työyhteisössä

Työyhteisöjen herkimmistä saattaa tulla tahtomattaan tunteiden vastaanottajia. Heihin purkautuu muiden paha olo, huomaamatta ja toistuvasti. Näin syntyy näkymätöntä kuormitusta, joka voi johtaa uupumiseen – varsinkin silloin, jos työntekijä itse ei nosta kättään ja pyydä apua. 

Pysähtyminen voi olla nopein eteenpäin vievä voima

Usein juuri silloin, kun tuntuu ettei ole aikaa pysähtyä, pysähtyminen olisi kaikkein tärkeintä. Ei siksi, että kehitys pysähtyisi – vaan jotta ihmiset ehtisivät mukaan. Että kehitys todella kantaisi. 

Pysähtyminen voi alkaa yksinkertaisilla kysymyksillä: 

• Mitä meille kuuluu? 

• Miten me voimme? 

• Mikä toimii ja mikä huolettaa? 

Ongelmat on tärkeä sanoittaa ääneen – ja sitten yhdessä valita niistä muutama tärkein, joihin lähdetään etsimään ratkaisuja. Ratkaisujen ei tarvitse olla suuria. Tärkeintä on, että ne ovat konkreettisia, yhteisesti sovittuja ja meidän omissa käsissämme. Pienryhmät auttavat siinä, että jokainen saa äänensä kuuluviin. 

Lopuksi sovitaan, mitä toteutetaan, kuka vastaa ja milloin palataan tarkistamaan, miten asiat ovat edenneet. 

Ulkopuolinen auttaa näkemään kirkkaammin 

Joskus ongelmat liittyvät syvällä oleviin tapoihin toimia ja vuorovaikutuksen ilmiöihin – asioihin, joita omassa kulttuurissa ei enää itse huomaa. Silloin ulkopuolinen kehittäjä voi auttaa. Hän ei tuo valmiita vastauksia, vaan kuuntelee, kysyy ja rakentaa yhteistä ymmärrystä. Hän auttaa näkemään sen, mikä on oleellista ja mikä ei. Mistä kuormitus syntyy – ja missä on mahdollisuus keventää. 

Ulkopuolinen voi myös tukea tunneilmaston käsittelyssä. Muutokset herättävät tunteita, ja jos niitä ei kohdata, ne jäävät vaikuttamaan ilmapiiriin ja estämään yhteistyötä. Kun tunteita uskalletaan sanoittaa ja käsitellä, ne eivät jää jumiin – vaan mieli vapautuu ja syntyy tilaa kehittämiselle. Taitava fasilitaattori voi auttaa työyhteisöä etenemään myös vaikeiden tunteiden läpi kohti ratkaisuja. 

Yhteistyön kautta löytyy usein suunta, jota ei olisi yksin nähnyt. Pysähtyminen voi olla organisaation viisain liike – juuri silloin, kun kiire olisi kaikkein suurin. 

Virpi Ilmakangas 
Työyhteisövalmentaja