Tunnetaitojen häiriöiden ääripäät saavat työyhteisön voimaan huonosti

Nykypäivänä ymmärretään yhä useammin, että tunteet ovat olennainen osa työelämää. On hienoa nähdä, miten nopeasti ajattelu tunnejohtamisesta ja tunteiden kuulumisesta työelämään on kehittynyt. Vielä joitain vuosia sitten tunteista puhuminen liitettiin helposti heikkouteen, nyt ne yhdistetään yhä useammin empatiaan, psykologiseen turvallisuuteen ja resilienssiin. Tiedämme, että tunteet vaikuttavat päätöksentekoon, vuorovaikutukseen ja työhyvinvointiin. 

Työelämässä puhutaan nyt inhimillisyydestä, psykologisesta turvallisuudesta ja tunneälystä enemmän kuin koskaan ennen. Silti se, miten tunnistetaan terve tunnekulttuuri työyhteisössä on välillä vielä kehittymätöntä aluetta. Tunteet voivat joko rakentaa tai hajottaa vuorovaikutusta, tiimejä ja johtamista. Aiemmissa blogeissa tarkastelin, miksi tunteet ovat työssä niin keskeisiä. Tässä toisessa osassa siirrytään tarkastelemaan tilanteita, joissa tunteet työpaikalla aiheuttavat ongelmia. Ne voivat näkyä tunteiden ylireaktiivisuutena tai alireaktiivisuutena. Molemmat vaikuttavat negatiivisesti työilmapiiriin, yhteistyöhön ja hyvinvointiin, sekä yksilön että koko työyhteisön tasolla. 

Tunnetyöskentelyn tasapaino löytyy, kun tunnistaa sekä yli- että alireaktiivisuuden ja oppii kohtaamaan tunteet hyväksyvästi. Lähde: Juhani Laakso, Integrum 

Ylireaktiivisuus: Kiihtyvien tunteiden hallitsemattomuus

Ylireaktiivisuudella tarkoitetaan tilannetta, jossa voimakkaat tunteet, kuten ärsyyntyminen, pelko tai kiukku, nousevat nopeasti pintaan ja ottavat vallan toiminnasta. Reaktio on usein impulsiivinen ja suhteettoman voimakas verrattuna itse tilanteeseen. Tunne ikään kuin “roiskahtaa yli” ja suuntautuu ulospäin toisiin – esimerkiksi syytöksinä, kritiikkinä tai aggressiivisena kommentointina. 

Tällaisissa tilanteissa tunnetta ei säädellä tietoisesti, vaan ihminen toimii niin sanotussa kuumassa kognitiossa – tilassa, jossa järkevä harkinta jää taka-alalle ja tunne ohjaa käyttäytymistä. Ihminen siirtää sisäisen kuohunnan toisten kannettavaksi ja vastuulle. Ylireaktiivisuus voi ilmetä myös hienovaraisemmin, esimerkiksi passiivis-aggressiivisuutena tai ylikriittisyytenä, tai se on verhoiltu kyynisyyden sävyttämään huumoriin. 

Työelämässä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi:  

• Nopeina tunnepurkauksina, esim. kiivastumisena palavereissa 

• Kyvyttömyytenä vastaanottaa palautetta ja reaktioksi nousee voimakas puolustus tai loukkaantuminen 

• Kriittisyytenä tai syyttelynä, joka kääntää huomion pois omasta vastuusta 

• Sarkastisena tai vähättelevänä kommentointina, joka naamioi vihaa tai turhautumista 

• Draaman hakemisena, jossa reaktiot korostuvat tyyliin “aina” tai “ei koskaan” 

Näissä tilanteissa tunne hallitsee käyttäytymistä, eikä ihminen itse ehdi pysähtyä tunnistamaan, mistä reaktio kumpuaa. Tällaisen käytöksen taustalla voi olla sekundaarinen tunne: esimerkiksi kiukun taustalla voi olla häpeää, pelkoa, riittämättömyyttä tai epävarmuutta. Tällöin ihminen ei reagoi siihen, mitä tilanteessa oikeasti tapahtui, vaan siihen, mitä se herätti hänessä sisäisesti. 

Ylireaktiivisuuteen liittyy myös taipumus projisoida tunne ympäristöön – heijastaa oma tunnereaktio muihin sen sijaan, että ottaisi itse vastuun siitä. Tämä voi näkyä väitteinä kuten: “Sä nyt taas hyökkäät”, vaikka toinen ei ole sanonut mitään uhkaavaa. Samalla saatamme oikeuttaa käytöksemme: “Mun nyt vaan pitää sanoa suoraan” tai “Tämä on ihan normaalia, kyllä muiden pitää kestää”. Tällainen käyttäytyminen voi lamaannuttaa tiimin ilmapiiriä, luoda turvattomuutta ja estää rakentavaa keskustelua. 

Alireaktiivisuus: Tunteiden tukahduttaminen tai ylikontrollointi

Alireaktiivisuus on toinen ääripää tunnetyöskentelyn häiriöissä. Siinä missä ylireaktiivisuus tuo tunteet ylikorostuneesti pintaan, alireaktiivisuus piilottaa ne näkymättömiin. Tunteet voivat olla kyllä olemassa, mutta niitä ei tunnisteta, eikä niitä näytetä. Lopputuloksena voi olla pidättyvyyttä, kylmyyttä tai tunne siitä, ettei mikään oikeasti liikuta. 

Yksilötasolla tämä voi näkyä esimerkiksi: 

• vaikeutena tunnistaa tai ilmaista omia tunteita 

• taipumuksena järkeistää kaikki kokemukset (“tämä on vain työasia”) 

• taipumuksena vetäytyä tai vältellä vaikeita keskusteluja 

Alireaktiivisuus voi näkyä myös työyhteisön kulttuurissa. Silloin se ei ole vain yksilön tapa toimia, vaan koko ilmapiiri tukee tunneilmaisun tukahduttamista. Tämä voi tarkoittaa sitä, että: 

• kaikessa vuorovaikutuksessa pysytellään vain asiassa 

• palautetta annetaan neutraalisti, mutta ei koskaan henkilökohtaisesti tai rakentavasti 

• ristiriidat lakaistaan maton alle, ja “hyvä meininki” pidetään yllä näennäisesti 

• muutostilanteissa (esim. YT-neuvottelut) edellytetään “rationaalista suhtautumista”, eikä tunteille jää tilaa, vaikka tilanteet ovat luonteeltaan emotionaalisesti kuormittavia 

Tällaisessa työyhteisössä syntyy herkästi pinnallisuutta, etäisyyttä ja emotionaalista vieraantumista, vaikka työ näyttäisi ulospäin toimivalta. Syvät yhteydet, luottamus ja avoin vuorovaikutus jäävät kuitenkin syntymättä. 

Tällöin tunne on kyllä olemassa, mutta se tukahdutetaan, kielletään tai ylikontrolloidaan. Tämän seurauksena syntyy passiivista aggressiota, etäisyyttä tai yksinäisyyden kokemusta. Työyhteisö ei saa todellista kontaktia toiseen ihmiseen. 

Alireaktiivisuus ei ole merkki siitä, ettei ihmisellä olisi tunteita, päinvastoin. Se kertoo siitä, että tunteisiin liittyy usein suojamekanismeja tai kokemuksia siitä, että niiden näyttäminen ei ole turvallista. 

Terve tunteiden hyväksyvä kohtaaminen työyhteisössä

Tunteiden hyväksyvä kohtaaminen tarkoittaa, että tunteille on tilaa ja lupa olla olemassa. Tunteet nähdään inhimillisinä viesteinä, jotka kertovat tarpeista, merkityksistä ja rajoista. Terve tunneilmapiiri ei tarkoita, että kaikki tunteet olisivat helppoja tai että tunteista pitäisi puhua jatkuvasti. Se tarkoittaa, että niille on tilaa silloin kun niitä ilmenee ja ne osataan tuntea ja niistä osataan puhua. 

Tunneilmapiiri voi myös olla paljon enemmän, se voi olla voimavara ja työyhteisön potentiaali. Tunteet antavat suunnan, sytyttävät motivaation ja tuovat merkityksen tekemiseen. Niiden kautta syntyy yhteinen kipinä, yhteys toisiin ja aito sitoutuminen tavoitteisiin. Tunteva työyhteisö on dynaaminen, elossa oleva yhteisö, jossa tunne nähdään tiedonlähteenä ja yhteistyön polttoaineena. Siellä ymmärretään, miten innostus rakentuu, miten pettymyksiä käsitellään ja miten tunneilmasto vaikuttaa koko tiimin suorituskykyyn. 

Kun tunteita johdetaan viisaasti, niistä tulee paitsi vuorovaikutuksen liima, myös rohkeiden päätösten ja kestävän työn pohja. Silloin tunnetyö on keskeinen osa vahvaa, älykästä ja inhimillistä työelämää. Tätä työelämää minä haluan olla rakentamassa.  

Merja Takamäki
Työyhteisövalmentaja 

Terve tunneilmasto ei synny sattumalta – sen voi rakentaa yhdessä. Avartajat auttavat työpaikkoja löytämään tasapainon tunteiden käsittelyyn ja vuorovaikutukseen.

Tutustu palveluihimme täällä: Avartajat – Palvelut