Vatvovasta ajattelusta kohti hyväksyvää läsnäoloa
Tuntuuko sinusta joskus, että jäät ajatuksiisi jumiin? Pyörittelet samaa asiaa yhä uudelleen, etsien ratkaisua tai selitystä, mutta huomaat vain uupuvasi entistä enemmän. Tämä ilmiö on monelle tuttu, ja sitä kutsutaan vatvovaksi ajatteluksi. Usein tarkoitus on hyvä: halutaan ymmärtää omaa oloaan ja löytää keino helpottaa sitä. Kuitenkin juuri tämä sinnikkään pohtimisen kehä saattaa syventää pahaa oloa ja viedä entistä kauemmas hyvinvoinnista. Tässä blogitekstissä tarkastellaan, mistä vatvomisessa on kyse, miksi se on niin kuluttavaa ja miten siitä voi päästä irti hyväksyvän läsnäolon avulla.
Vatvova ajattelu, hyvää tarkoittava mutta kuluttava kehä
Vatvova ajattelu tarkoittaa yritystä ratkoa omaan mielialaan liittyviä kokemuksia ongelmanratkaisun keinoin: riittävän sitkeän pohtimisen uskotaan auttavan itseymmärryksen lisääntymisessä ja lopulta olon kohentumisessa. Tosiasiassa vatvominen aiheuttaa päinvastaisia tuloksia, eli mielialan laskua, muistin ja ongelmanratkaisutaitojen heikkenemistä, yleistä toimintakyvyn laskua sekä masennuksen oireiden pitkittymistä (Nolen-Hoeksema, Morrow & Fredrickson).
Vatvomisen taustalta ajatellaan löytyvän tekemisen mielentila (doing mode). Huomio kohdistetaan siihen ristiriitaan, joka vallitsee koetun ja tavoitellun todellisuuden välillä. Tästä käynnistyy pyrkimys ratkaista omin keinoin kyseinen ristiriita. Mikäli ratkaisuyrityksien kohteena oleva asiantila (esimerkiksi oma kuormittunut mieliala) ei tosiasiassa ole omin voimin muutettavissa, vatvomisen kehä käynnistyy.
Ihmisen keskeisin vahvuus, kyky löytää keinot selvitä mitä vaativimmista haasteista oman älyn avulla, kääntyy itseään vastaan. Tilannetta pahentaa se, että mieli jatkaa ratkaisuyrityksien etsimistä liki automaattisesti pääsemättä kuitenkaan mihinkään tulokseen (Segal 2022).
Olemisen mielentila – hyväksyvän läsnäolon voima
Tietoisuustaitoharjoituksilla voidaan opetella siirtymään olemisen mielentilaan (being mode), jossa kaikki kokemukset otetaan vastaan juuri sellaisina, kuin ne kulloinkin ovat. Tekemisen mielentilan vastakohtana olemisen mielentilassa ei tavoitella mitään. Omiin ajatuksiin ja tunteisiin luodaan tarkasteleva, havainnoiva ja hyväksyvä suhde.
Tämä ei tarkoita kuitenkaan kaiken aktiivisen toiminnan lopettamista, vaan uudenlaisen suhteen rakentamista myös tekemiseen. Tavoitteista ei ole tarpeen luopua, sen sijaan niiden rinnalle voi tulla hyväksyvä ja salliva läsnäolo. Tällöin huomio ei kohdistu pelkästään päämäärään, vaan myös itse kokemukseen. Tämä tila mahdollistaa syvällisen ja moniulotteisen kokemuksen hetkestä, jossa ajatukset ja tunteet käsitetään ohimenevinä tapahtumina ilman automaattista liittymistä toimintaan tai arvottamista.
Tekemisen vs. olemisen mielentila
Tekemisen mielentilassa huomio kohdistuu jatkuvasti siihen, mikä ei ole hyvin tai mikä kaipaisi muutosta. Mieli arvioi epäsuhtaa nykytilanteen ja halutun lopputuloksen välillä. Ajatuksia pyöritellään käsitteiden kautta, etsitään syitä ja selityksiä, analysoidaan ja yritetään ymmärtää tilanteen logiikkaa. Ajatuksiin samaistutaan helposti, jolloin ne alkavat tuntua kiistattomilta totuuksilta. Mielessä liikutaan usein menneessä ja tulevassa, murehtien menneitä tai ennakoiden tulevaa. Epämiellyttäviä tunteita pyritään välttämään tai torjumaan ja sisäisen kokemuksen kanssa taistellaan sen sijaan, että sitä kuunneltaisiin. Toiminta ohjautuu usein autopilotilla, ilman tietoista valintaa tai läsnäoloa. Tekemisen mielentilassa huomio on tavoitteessa, ei matkassa, ja silloin oma kokemushetki jää helposti sivuun.
Olemisen mielentilassa sen sijaan pyritään päästämään irti arvioinnista ja muutospyrkimyksistä. Tilalle astuu suora yhteys kokemukseen, ilman tarvetta selittää tai ymmärtää sitä järjen tasolla. Maailmaa ei lähestytä käsitteellisesti, vaan aistimisen ja havainnoinnin kautta: miltä jokin tuntuu kehossa, mitä tunteita herää, mitä on tässä ja nyt. Ajatuksia ei enää oteta annettuina totuuksina, vaan ne nähdään mielen tapahtumina, jotka voivat tulla ja mennä. Mieli pysyy kiinni nykyhetkessä, ei menneessä eikä tulevassa. Sen sijaan että kokemuksia vältettäisiin, niitä lähestytään uteliaasti ja kohdataan hyväksyvästi. Tekeminen ei katoa, mutta se tapahtuu tietoisten valintojen kautta. Olemisen mielentila ei tarkoita passiivisuutta, vaan syvempää yhteyttä omaan kokemukseen ja läsnäoloa sen kanssa, mitä on juuri nyt.
Alla oleva taulukko havainnollistaa keskeiset erot näiden kahden mielentilan välillä:
Lähde: Juhani Laakso, Integrum
Mielentilojen ero käytännössä
Kuvittele hetki, jolloin heräät väsyneenä. Kehossa painaa, mieli tuntuu samealta ja ensimmäinen ajatus, joka pintaan nousee, on:
”En jaksa tänään mitään. Minusta ei ole mihinkään.”
Tekemisen mielentilassa mielesi alkaa heti analysoida tilannetta: Miksi olen taas näin väsynyt? Mikä minussa on vikana? En ole saanut mitään aikaan tällä viikolla. Miksi en osaa olla tehokas niin kuin muut? Ajatus vie mukanaan ja pian tunnet voimakasta riittämättömyyttä, toivottomuutta ja ahdistusta. Mieli yrittää löytää ratkaisua, mutta päätyy vain vahvistamaan käsitystä epäonnistumisesta. Vatvomisen kehä pyörii: ajatukset ruokkivat tunteita, ja tunteet ruokitsevat uusia itseä tuomitsevia ajatuksia.
Olemisen mielentilassa taas huomaat väsymyksen ja sen herättämän ajatuksen: ”Minusta ei ole mihinkään.” Tunnistat sen ajatuksena – mielen tapahtumana – etkä totuutena. Et lähde mukaan analysoimaan tai todistamaan ajatusta oikeaksi tai vääräksi. Sen sijaan pysähdyt ja kysyt itseltäsi: ”Mitä tunteita minussa on juuri nyt?” Huomaat ehkä surun, turhautumisen tai häpeän. Hengität hetken ja annat itsellesi luvan olla väsynyt. Ehkä tunnet kehossasi painon rintakehällä, ehkä palleassa tuntuu puristusta. Sallit sen kaiken. Et yritä muuttaa kokemusta, vaan kohtaat sen lempeästi. Tunnereaktio saa tilaa, eikä tarvitse enää taistella tai analysoida. Juuri siinä hetkessä olet yhteydessä itseesi, ilman pakkoa ratkaista mitään.
Vatvova ajattelu on inhimillistä ja usein se kumpuaa aidosta halusta ymmärtää itseään paremmin. Kuitenkin juuri tuo jatkuva itsensä analysointi voi estää meitä olemasta aidosti läsnä ja hyväksymästä itseämme sellaisina kuin olemme. Olemisen mielentila avaa mahdollisuuden hellittää jatkuvasta yrittämisestä ja antaa itsellemme luvan olla, keskeneräisinä, mutta riittävinä.
Kun seuraavan kerran huomaat ajautuneesi vatvomisen kehään, voit antaa itsellesi luvan pysähtyä. Ehkä et tarvitse vastausta tai ratkaisua, ehkä riittää, että olet hetken ihan vain tässä. Siinä voi olla alku jollekin pehmeämmälle. Ei pakottamalla, vaan sallimalla. Siinä tilassa ei tarvitse ymmärtää kaikkea, riittää, että olet.
Merja Takamäki
Työyhteisövalmentaja
Miten kehitetään tunnetaitoja, jotka tukevat hyvinvointia ja vahvistavat työyhteisön vuorovaikutusta?
Suosittelemme tutustumaan tunnetaitovalmennukseemme, joka antaa työyhteisölle konkreettisia keinoja käsitellä tunteita, vahvistaa palautumista ja lisätä läsnäoloa arjen keskellä. Valmennus tarjoaa käytännönläheisiä työkaluja haastaviin tilanteisiin, tukien stressinhallintaa, itsetuntemusta ja rakentavaa vuorovaikutusta – ja auttaa rakentamaan työyhteisöä, jossa jokainen voi paremmin.