Tehdään tilaa neuromoninaisuudelle – hyödynnetään työpaikoilla heidän erityisiä vahvuuksiaan
Neuroepätyypillisiä ihmisiä on arviolta 15–20 % maailman väestöstä – ja he ovat osa työelämää. Silti moni heistä kohtaa työssä turhia esteitä, jotka voitaisiin yhteisesti purkaa ja auttaa heitä onnistumaan myös töissä. Kun tuemme neuroepätyypillisiä työntekijöitä oikealla tavalla, emme ainoastaan mahdollista yhdenvertaisuutta, vaan saamme käyttöömme ainutlaatuisia vahvuuksia ja näkökulmia. Tässä blogissa jaamme käytännön vinkkejä siihen, miten neuromoninaisuutta voidaan ymmärtää paremmin ja miten se voi muuttua haasteista voimavaraksi.
Mitä neuromoninaisuus tarkoittaa – ja miksi se on työelämässä ajankohtaista?
Neuromoninaisuus eli neurodiversiteetti eli tarkoittaa sitä, että ihmisten aivot ja tiedonkäsittely eroavat toisistaan. Neurologinen monimuotoisuus on luonnollinen osa ihmisyyttä – aivan kuten fyysinen tai kulttuurinen moninaisuus.
Neuromoninaisuuden kirjon voidaan ajatella kattavan mm.:
- autismikirjon
- ADHD:n
- oppimisvaikeudet
- mielenterveyden haasteet ja traumataustat
- persoonallisuushäiriöt
- sekä neurotyypillisyyden.
Neuromoninaisuusmalli haastaa perinteisen, häiriökeskeisen ajattelun ja tuo tilalle näkökulman, jossa neurologinen erilaisuus nähdään arvokkaana osana inhimillistä moninaisuutta. Sillä tavoitellaan yhdenvertaisuutta, kunnioitusta ja täyttä yhteiskunnallista osallisuutta neurovähemmistöön kuuluville – eli neuroepätyypillisille ihmisille. Samalla kun työelämässä puhutaan yhä enemmän monimuotoisuuden ja osallisuuden merkityksestä, on tärkeää huomioida, että se koskee myös neurologista moninaisuutta.
Olemme kaikki jollain tavalla osa tätä kirjoa – kukin omalla tavallamme
Meistä jokainen sijoittuu jollain tavalla neuromoninaisuuden kirjoon. Jollakin voi olla tarkka aistijärjestelmä – esimerkiksi kirkkaat valot tai häly saattavat kuormittaa erityisesti. Toinen taas voi hahmottaa asioita visuaalisesti, mutta kokea vaikeutta monimutkaisessa kielenkäytössä. Kolmas saattaa olla erittäin järjestelmällinen ja keskittyä intensiivisesti yksityiskohtiin, mutta väsyä nopeasti yllättävissä sosiaalisissa tilanteissa.
Nämä eivät ole harvinaisia piirteitä vaan osa inhimillistä moninaisuutta. Neuromoninaisuus ei siis ole vain tiettyjen diagnoosien omaavien ihmisten asia – se koskettaa meitä kaikkia eri tavoin.
Tämän moninaisuuden sisällä on myös ihmisiä, joiden neuropsykologiset piirteet poikkeavat selkeämmin yleisestä valtavirrasta. Tässä yhteydessä puhutaan usein neuroepätyypillisyydestä.
Neuroepätyypillisyys työpaikalla – haasteita ja ennen kaikkea vahvuuksia
Neuroepätyypillisyys voi näkyä työelämässä monin tavoin:
- erilaisena toiminnanohjauksena
- vuorovaikutuksen erityispiirteinä
- aistien herkkyytenä.
Haasteiden lisäksi mukana tulee usein ainutlaatuisia vahvuuksia, kuten:
- syvällinen keskittyminen (hyperfokusointi)
- kyky hahmottaa monimutkaisia kokonaisuuksia
- luovuus ja innovatiivisuus
- lojaalius ja rehellisyys.
Nämä vahvuudet voivat loistaa – kunhan työympäristö antaa niille tilaa.
Neuroepätyypillisen työntekijän haasteet ja vahvuudet ovat aina uniikkeja ja jokaisen työntekijän tilanne olisi hyvä ottaa huomioon yksilöllisesti. Esimerkkinä toiminnanohjauksen erityispiirteistä työarjessa voisi olla arjen ja työn suunnittelemisen ja organisoinnin haasteellisuus– etenkin jos työntekijän täytyy mukautua neurotyypilliseen normiin, jossa rutiinien muodostaminen ja ylläpitäminen on sujuvaa ja jaksaminen tasaisempaa.
Neurovähemmistöön kuuluva työntekijä saattaa esimerkiksi voida syventyä erityisen voimakkaasti eli hyperfokusoida itselleen kiinnostavaan työtehtävään saaden valtavasti aikaiseksi juuri ennen deadlinea. Tällainen työn tekemisen tapa vaatii vastapainokseen palautumista, jonka merkitystä ei pitäisi unohtaa. Toisaalta joku toinen saattaa hyötyä siitä, että työtehtävät ovat pilkottu pienemmiksi ja selkeämmiksi palasiksi ja tavoitteiksi, jolloin eteneminen ja työn loppuun saattaminen on helpompaa.
Toiminnanohjauksen haasteet saattavat vaikeuttaa kaikkein tärkeimmän tehtävän priorisoimista sekä siihen keskittymistä eikä nykyajan aisti- ja informaatiotulva auta tätä yhtään. Monet saattavat näyttäytyä luovina, innovatiivisina ja spontaaneina sekä rakastaa vaihtelevia ja kiireisiä tilanteita työssään, mutta tarvitsevat työssä menestyäkseen ja hyvin voidakseen ennakoivuutta ja selkeyttä, johon voi turvautua toiminnanohjauksen haasteiden vuoksi.
Moni neuroepätyypillinen on tottunut piilottamaan piirteitään – jo lapsuudesta saakka saadun palautteen ja häpeän vuoksi. Tällä hetkellä työelämässä olevista monien haasteita ei ole tunnistettu lapsuudessa eikä diagnoosia välttämättä ole ollenkaan. Tällöin työntekijä ei ehkä itsekään ymmärrä haasteiden syytä ja kokee siksi huonommuutta. Työelämässä tämä voi ilmetä vaikeutena pyytää apua, jaksamisen haasteina ja kokemuksena ulkopuolisuudesta.
Miten työpaikoilla voidaan tukea neuroepätyypillisiä työntekijöitä?
Psykologisesti turvallinen ilmapiiri on kaiken perusta. Kun työntekijä kokee olonsa aidosti turvalliseksi, hän uskaltaa kertoa sekä vahvuuksistaan että haasteistaan – ja silloin koko työyhteisö hyötyy.
Työpaikoilla voidaan tukea neuroepätyypillisyyttä monin käytännön keinoin. Esimerkiksi kirjoittamattomat säännöt voidaan tehdä näkyväksi selkeiden pelisääntöjen avulla. Aistikuormitusta voidaan vähentää tunnistamalla häiritseviä ärsykkeitä ja mahdollistamalla palauttavia elementtejä työympäristössä. Erilaiset oppimistyylit on hyvä ottaa huomioon etenkin perehdytyksessä: joku oppii tekemällä muistiinpanoja, toinen taas seuraamalla kokeneemman työtä – yksilöllinen tapa löytyy usein kysymällä.
Myös vuorovaikutusta voi selkeyttää ja ennakoida. Palaverien agendat ja muistiot kannattaa jakaa etukäteen, ja viestintään on hyvä sallia eri tapoja – toiselle sähköposti on luontevampi kuin puhelu. Lisäksi normatiivista suorempi ilmaisutyyli voi olla joillekin luontaista, eikä sitä tule tulkita töykeydeksi.
Roolit ja odotukset on hyvä tehdä näkyväksi – ei vain työsuhteen alussa, vaan myös jatkuvissa keskusteluissa. Työtä voidaan muokata yksilön vahvuuksien ja kiinnostuksen kohteiden mukaiseksi, jos ne tunnistetaan ja otetaan aidosti huomioon. Tärkeää on myös tarjota tukea työn organisointiin sekä mahdollistaa joustavat työajat silloin, kun se on mahdollista.
Itsetuntemusta voidaan vahvistaa esimerkiksi tuomalla onnistumisia näkyväksi. Lisäksi työn ja elämäntilanteen yhteensovittamista kannattaa arvostaa ja mahdollistaa aina tilanteen mukaan.
Miksi neuroepätyypillisyys kannattaa huomioida – ja miten se hyödyttää koko työyhteisöä?
Jos työpaikalla ei huomioida neuroepätyypillisyyttä, työntekijä joutuu jatkuvasti sopeutumaan neurotyypilliseen normiin. Tämä kuormittaa – erityisesti epäselvien odotusten, viestinnän tai aistikuormituksen keskellä. Jatkuva itsensä sääteleminen vie paljon energiaa, uuvuttaa ja voi pitkällä aikavälillä heikentää työkykyä.
Yksi mahdollinen keino vähentää kuormitusta ja rakentaa ymmärrystä on kertoa työpaikalla omista neuroepätyypillisistä piirteistään tai diagnoosistaan – mutta tämä ei ole yksinkertainen päätös. Jokainen saa itse valita, haluaako kertoa. Olennaista on, että työyhteisö on riittävän turvallinen, jotta avoimuus olisi mahdollista ilman pelkoa leimautumisesta tai väärinymmärryksestä.
Kertominen voi avata ovia oikeanlaiseen tukeen, työn mukauttamiseen ja omien vahvuuksien hyödyntämiseen. Se voi myös lisätä koko työyhteisön ymmärrystä ja vahvistaa psykologista turvallisuutta.
Neuroepätyypillisyyden huomioiminen ei kuitenkaan ole tärkeää vain yksittäisen työntekijän kannalta. Kun työyhteisössä opitaan tunnistamaan ja arvostamaan kognitiivista ja sosiaalista monimuotoisuutta, se syventää keskinäistä ymmärrystä, lisää kykyä kohdata erilaisuutta ja vahvistaa tunnetta siitä, että jokainen saa olla oma itsensä. Moninaisuus ei jää vain juhlapuheiden tasolle, vaan näkyy arjen kohtaamisissa, vuorovaikutuksessa ja siinä, miten työtä ja työntekijyyttä ajatellaan. Silloin moninaisuudesta tulee yhteinen voimavara – ei vain yksilön oikeus.
Näillä keinoilla voit tukea neuroepätyypillistä työarjessa
Tehdään tilaa yhdessä
Jotta jokainen löytää työelämässä oman paikkansa – turvallisen, arvostavan ja merkityksellisen – meidän on yhdessä tehtävä tilaa neuromoninaisuudelle. Neuroepätyypilliset työntekijät ansaitsevat mahdollisuuden tulla nähdyiksi, kuulluiksi ja kohdatuksi omana itsenään. Kun rakennamme työpaikkoja, joissa myös neuroepätyypilliset voivat hyödyntää vahvuuksiaan, teemme samalla tilaa paremmalle työelämälle meille kaikille.
Hanna Salmi
Toimintaterapeutti
Työyhteisövalmentaja
Virpi Ilmakangas
Työyhteisövalmentaja
Inspiraatiota haettu tekstiin omasta elämästä, työstä neurovähemmistöjen parissa erilaisissa ympäristöissä vuodesta 2011 lähtien sekä nykyisestä työstä Oma väylä -kuntoutuksessa korkeakouluopiskelijoiden ja korkeakouluista työelämään siirtyvien nuorten aikuisten kanssa.
Kirjalliset lähteet:
- Haapaluoma-Höglund, Jaana & Kottonen Eeva 2025. Aloittamista vaille täydellinen, ADHD työelämässä. Otava.
